Esittely
Opas alkuun pääsyyn
Soveltaminen
"Dialogilla syvätehoa oppimiseen" -palvelun sisältö ja tavoitteet
Dialogikohtausten hyödyntämisalueita
Lähtöolettamukset yhdessä ajattelemisen ja tekemisen oppimisessa
"Harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina"
Synnynnäiset valmiudet kukoistamaan
Syvätehoiset oppimisprosessit
Taustaa
Dialogikohtaukset
Sanasto
Tekijät
Esittely

Olet "Dialogilla syvätehoa oppimiseen" -palvelussa. Palvelu on rakennettu sen vuoksi, että oppimiseen, ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen ja yhteistyöhön liittyy paljon ongelmia. Kokemusta oppimisesta pidetään usein pinnallisena, keskusteluja muiden ihmisten kanssa sisällöttöminä ja yhdessä tekeminen erilaisissa yhteisöissä jää monesti näennäiseksi. Tämä palvelu pyrkii tuomaan näihin kokemuksiin muutosta niin, että oppimisessa päästäisiin yhä useammin pintaa syvemmälle, että keskustelut toisten kanssa olisivat ravitsevia ja rikastavia ja että ihmiset osaisivat ajatella ja tehdä asioita entistä paremmin yhdessä. "Dialogilla syvätehoa oppimiseen" -palvelun tavoitteena on toimia oppimisen, kanssakäymisen ja yhteistyön edistäjänä mitä erilaisimmissa tilanteissa koulutuksen ja elinkeinoelämän organisaatioissa ja muissa yhteisöissä. Palvelun avulla voi oppia yhdessä ajattelemista ja tekemistä. Sitä kautta tietämiseen ja taitamiseen yhteiskunnassa voidaan saada tuntuvaa nostetta.

Dialogin osaaminen jäsennettiin osa-alueisiin (I-IV), joilla on tietty luonne ja merkitys dialogin oppimisessa. Jäsennys tehtiin helpottamaan dialogin ymmärtämistä ja harjoittelua. Palvelun keskeisin aineisto on 44 dialogikohtausta, joissa keskustelijat puhuvat syvätehoiseen oppimiseen, yhdessä tekemiseen ja ihmisten kanssakäymiseen liittyvistä asioista. Nämä "mallidialogit" käydään useimmille tutuista arkielämän asioista. Dialogikohtauksia voi tarkastella teksteinä ja kuunnella audiona. Suosittelemme, että käyttäjä etenee sovelluksessa järjestelmällisesti ja perehtyy dialogikohtauksiin numerojärjestyksessä (1-44).

Kaikkien dialogikohtausten lopussa on ohjaajan synteesi keskustelusta. Jokaisen puheenvuoron yhteydessä on myös ohjaajan kuvaus puheenvuorosta. Näiden synteesien ja kuvausten tarkoituksena on auttaa palvelun käyttäjää kiinnittämään huomiota asioihin, joiden vaikutuksesta dialogi sujuu tai siihen, mitä syvätehoinen yhdessä oppiminen tai tekeminen tarkoittaa ja miten niissä voi onnistua. Ohjauskommenttien ja -synteesien teksti on luonteeltaan hypertekstiä, jolloin palvelun käyttäjä löytää näiden kommenttien ja synteesien sisältämien vieraiden käsitteiden selitykset nopeasti palvelussa olevasta sanastosta. Kaikkinensa palvelun rakentamisessa noudatettiin keskeistä dialogista periaatetta: saa olla kehitteillä ja keskeneräinen, kaiken täydellisyyden tavoittelun ja loistamisen vastakohtana. Sen vuoksi palvelun dialogeissa monet asiat jäävätkin auki, minkä toivotaan herättävän vilkasta keskustelua.

Palvelun laaja-alaisena tavoitteena on tuoda ihmisten väliseen kanssakäymiseen, oppimiseen ja yhdessä tekemiseen uutta tietoisuutta ja toimivia välineitä. Voidaan ajatella, vähän yllättävästi, että dialogin oppimisessa on kyse itsessä uinuvan valmiuden löytämisestä. Jo pikku lapsella on tapana olla ihmettelevä, tutkiva, utelias ja ihmisystävällinen maailmaa kohdatessaan - siis myötäsyntyisenä luonnollisena olemisen tapana. Kasvukulttuureissa nämä valmiudet usein menetetään, koska keskustelutapa erilaisissa ympäristöissä estää niiden kukkaan puhkeamisen. Syntymälahjana saadun dialogisen ja tutkivan olemisen tavan joutuu sen vuoksi etsimään tietoisesti uudelleen.

Palvelun tausta ja teoreettinen pohja on rakentunut pitkäaikaisessa tutkimus- ja kehitystyössä, jota olemme tehneet dialogisesta oppimisesta erilaisissa toimintaympäristöissä, erityisesti verkossa.

Opas alkuu pääsyyn

Kanssakäymistä, yhteistyötä ja syvätehoista oppimista voi opiskella harjoittelemalla dialogia. Dialogi auttaa sekä tulemaan toimeen että parantamaan yhteistyötä mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Lisäksi dialoginen keskustelu pakottaa oppimaan syvemmin ja tehokkaammin. Tämä saattaa tuntua aluksi epäuskottavalta, mutta vaivannäkö kannattaa. Palvelussa on paljon opiskeltavia asioita, jolloin ei oikein tiedä, mistä aloittaisi. Tämän pienen opastuksen tarkoituksena on auttaa alkuun pääsemisessä.

Palvelussa on yhteensä 44 dialogikohtausta, joissa havainnollistetut ja käsitellyt asiat ovat eri tavalla vaativia ja tärkeitä. Suosittelemme, että opiskelet dialogikohtaukset järjestyksessä 1 - 44. Jos tämä tuntuu liian rankalta, silloin eräs tapa opiskella asioita on edetä alla olevien portaiden mukaisesti. Aloita 1. portaalta ja jatka sen jälkeen järjestyksessä seuraavasti:

Porras 1: Dialogikohtaukset 2, 14, 20, 26, 34 ja 36

Porras 2: Dialogikohtaukset 3, 13, 16, 21, 28 ja 37

Porras 3: Dialogikohtaukset 5, 12, 17, 23, 38 ja 41

Porras 4: Kaikki loput dialogikohtaukset valintasi mukaan

Palvelun sisällä ei voi harjoitella, mutta sen avulla voi oppia kanssakäymistä, yhteistyötä ja syvätehoista oppimista edistävää dialogia. Kokeilu ja harjoittelu tapahtuvat arjen keskusteluissa, aina sen mukaan missä olet oppimisessasi menossa. Dialoginen kanssakäyminen ja yhteistyö sujuvat silloin, kun tunneilmasto on ihmisystävällinen, järjen käyttö on tietoista, dialogisia työkaluja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja silloin kun tavoitteena on luoda asioista eri näkökulmien rikastamaa kokonaiskuvaa.

Soveltaminen

"Dialogilla syvätehoa oppimiseen" -palvelun sisältö ja tavoitteet

"Dialogilla syvätehoa oppimiseen" -palvelu on tarkoitettu kaiken ihmisten välisen yhteisen toiminnan kehittämiseen. Palvelu rakentuu dialogikohtauksista, ohjauskommenteista ja ohjaussynteeseistä sekä sanastosta. Dialogikohtauksia on 44. Niitä voidaan ajatella tietynlaisina "mallidialogeina", koska keskustelut etenevät dialogin idean mukaisesti ja ne havainnollistavat aina erityisesti jotain tiettyä dialogin osaamiseen kuuluvaa asiaa. Dialogikohtauksissa keskustellaan yhdessä oppimisessa, tiimityöskentelyssä ja yhteisöllisessä toiminnassa esiintyvistä haasteellisista tilanteista. Dialogikohtaukset rakennettiin ja kirjoitettiin myös todellisuudessa dialogeina.

Dialogikohtauksissa on jokaisen puheenvuoron yhteydessä ohjauskommentti, ohjaajan lyhyt selostus puheenvuorossa esiintyvistä dialogisista toimintatavoista ja/tai varsinaisesta keskusteluteemasta. Näin palvelun käyttäjä voi katsoa ja/tai kuunnella, miten ohjaaja näkee jokaisen puheenvuoron joko keskusteluteeman ja/tai dialogin näkökulmasta. Ohjauskommenttien ei ole tarkoitus olla tyhjentäviä. On esimerkiksi huomattava, että dialogikohtausten puheenvuoroissa on kerrottua enemmän dialogista toimintaa, mutta se on puhtaasti puhujan mielensisäistä toimintaa eikä sitä ole sen vuoksi lähdetty tulkitsemaan. Ohjauskommenteissa mainitaan harvoin esimerkiksi hyvästä kuuntelusta, koska se on jokaisen päänsisäinen tapahtuma. Jokaisen dialogikohtauksen yhteydessä on myös ohjaussynteesi, ohjaajan luoma kokonaiskuva keskustelun dialogisuudesta ja teeman käsittelystä. Ohjaaja kiteyttää synteesissään näkemyksensä keskustelun dialogisista toimintatavoista ja sisällöstä. Dialogikohtauksia voi siten tutkia myös ohjaajan näkökulmasta. Tavoitteena on kaiken kaikkiaan, että ohjauskommentit ja ohjaussynteesit auttavat pääsemään konkreettisemmin kiinni siihen, mitä dialogikohtausten avulla on tarkoitus oppia.

Dialogikohtauksiin, ohjauskommentteihin ja -synteeseihin perehtymisen oletetaan edistävän yhdessä ajattelemista ja tekemistä sekä syvätehoista oppimista. Yhdessä ajattelemisen ja tekemisen oppiminen dialogikohtausten avulla on kuitenkin asteittaista. Muutamalla tutustumiskerralla näitä asioita on mahdotonta saada haltuun. Siitä voi kuitenkin lähteä, että pienikin edistyminen dialogin osaamisessa saa monet yhteistyötilanteet ja oppimisen kääntymään entistä parempaan suuntaan. Näin käy sen vuoksi, että edistyminen dialogin osaamisessa synnyttää entistä enemmän tilanteita, joissa ihmiset aidosti pohtivat asioita yhdessä ja joissa keskusteluissa on luovaa virtausta. Silloin voi myös syntyä syvempää ymmärrystä ja parempia tekemisen tapoja.


Dialogikohtausten hyödyntämisalueita

Kuten edellä tuotiin esiin, palvelun ajatuksena on, että dialogikohtausten avulla voi oppia keskustelemaan tavalla, joka rikastaa, helpottaa ja tukee ihmisten yhdessä ajattelemista ja tekemistä ja joka saa sen vuoksi aikaan syvätehoisia oppimistilanteita. Jos siis osataan dialogia keskustelumuotona, silloin ihmisten yhteistyö ja yhdessä oppiminen kohenee kaikilla seuraavilla alueilla:

Dialogikohtausten hyödyntämisalueita
  • Dialogisen keskustelumuodon oppimisessa sinänsä
  • Ihmisystävällisen ja toisista välittämisen kulttuurin kehittämisessä yhteiskunnassa
  • Erilaisten yhteisöjen toiminnan kehittämisessä
    • yhteisöllisyyden lisäämisessä
    • yhdessä ajattelemisen oppimisessa
    • yhdessä tekemisen oppimisessa
  • Oppimiskulttuurin uudistamisessa
    • oppimisprosessien rakentamisessa
    • syvätehoisen oppimisen ja tekemisen lisäämisessä
    • yhdessä oppimisen kehittämisessä
  • Oppimisen ohjaamisessa
  • Monikulttuurisessa yhteistyössä ja kohtaamisissa
  • Luovan ja innovatiivisen työkulttuurin rakentamisessa
  • Johtamiskulttuurien kehittämisessä
  • Itsetuntemuksen lisäämisessä
  • Vuorovaikutustaitojen parantamisessa.


Mitä tahansa 44 dialogikohtauksen ilmentämää dialogin osaamisen asiaa tarvitaan edellä mainituilla 10 esimerkkialueella. Jonkin tietyn dialogin osaamisen asian painoarvo vaihtelee myös tilanteittain. Esimerkiksi oppimisen ohjaamisessa tarvitaan erityisesti monipuolista tiedustelemisen taitoa. Ihmisystävällisen ja toisista välittävän kulttuurin luominen perustuu vahvasti vastavuoroisen toiminnan harjoittelemiseen. Yhdessä ajattelemisessa ovat kohdentuneesti ja sanatarkasti jatkaminen sekä tiedusteleminen olennaisia. Dialogin osaamisen kytkeminen tällä tavalla esimerkkitilanteisiin on yksinkertaistamista, mutta se auttaa ehkä löytämään "lankakerän" alkupään, josta voi lähteä osaamistaan kehittämään.

Miten dialogikohtauksia hyödynnetään?

Dialogikohtausten hyödyntämisen tapoja on runsaasti, joista tässä on joitakin esimerkkejä:
  • Kohtauksia voidaan käyttää mitä moninaisimmissa ihmisten yhteisöissä, oppijoiden ja työntekijöiden koulutuksissa ja työn kehittämistilanteissa yhteiskunnassa.
  • Dialogikohtauksia voi tutkia ja kokeilla yksinään tai ryhmän kanssa.
  • Kohtausten tutkimisessa ja niistä opittujen asioiden kokeilemisessa ja harjoittelemisessa voi edetä pala kerrallaan tai vähän isompina kokonaisuuksina.
  • Dialogikohtauksia voi käyttää kohdentuneesti juuri tietyn dialogisen toimintatavan haltuun ottamisessa ja opettelemisessa.
  • Kohtauksia voi käyttää keskustelun avauksina, erilaisten ryhmien ja yhteisöjen yhdessä tekemisen ja oppimisen edistämisessä.
  • Kohtaukset soveltuvat myös verkko-oppimiseen ja yhteisöllisen nettityöskentelyn tai -keskustelujen toiminnallisiksi malleiksi.


Lähtöolettamukset yhdessä ajattelemisen ja tekemisen oppimisessa

On olennaista oivaltaa, että yhdessä ajattelemisen ja tekemisen taitoa voi harjoitella ja että siinä on jokaisella harjoittelemista. Jos itsellä on lähtöolettamuksena, etteivät ihmiset näitä asioita opi, se voi paremminkin kertoa siitä, että sanoja itse ei ole valmis yhdessä ajattelemisen ja tekemisen harjoittelemiseen ja tietoiseen ponnisteluun niissä edistymiseen. Jos lähtöolettamus omakohtaisesta oppimisen mahdollisuudesta on kielteinen, silloin sen uskoo koskevan myös muita ihmisiä. Jos taas sanoo, että yhdessä ajattelemista ja tekemistä voi oppia, se kertonee lähtöolettamuksesta, jossa ihminen on itse valmis tietoiseen ponnisteluun ja harjoittelemiseen. Tämän valmiuden hän heijastaa silloin myös muiden ihmisten valmiudeksi ja uskoo siten asiaan.

"Harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina"

Yhdessä ajattelemisen ja tekemisen oppiminen on jatkuvaa harjoittelemista, jolloin ihminen suuntaa tarkkavaisuutensa omaan toimintaansa ja havainnoi sitä valppaasti käytännön tilanteissa. Hän on tietoinen omasta puheestaan, siinä jokaisesta sanasta ja ilmaisunsa muotoilusta. Hän tietää siten itse, mitä puhuu ja miten puhuu. Hän tietää, että sillä on väliä, millaisia asioita hän kertoo ja vielä kuinka hän niitä muotoilee. Tämä on ehkä vaativin asia koko tämän palvelun esille tuomista asioista, osata havainnoida omaa ajatteluaan ja siitä muotoilemaansa puhetta.

Kaiken kaikkiaan voi kysyä, onko tämä rakennettu palvelu sellainen, että sen avulla voi oppia yhdessä ajattelemista ja tekemistä, jolloin päästään esimerkiksi syvätehoiseen oppimiseen. Voidaan myös kysyä, ratkaiseeko keskustelumuoto yhdessä tekemisen ja jopa syvätehoisen oppimisen ongelmia? Kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta, mutta tiedostava puhuminen antaa mahdollisuuksia. Tässä tullaan myös ihmisen toimintaa sääteleviin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, psyykkisiin mekanismeihin ja rakenteisiin. Näitä jokaisen persoonaan kuuluvia taipumuksia ja automaattisiksi muovautuneita toimintatapoja, jotka heijastuvat puheessa, tämä palvelu herättää tutkimaan. Sen oletetaan edistävän pääsyä toisten kanssa samalle keskustelupolulle mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Synnynnäiset valmiudet kukoistamaan

"Dialogilla syvätehoa oppimiseen" -palvelun lähtöajatteluna on, että ihminen on perusolemukseltaan dialoginen ja että hänellä on synnynnäinen valmius dialogiin muiden ihmisten kanssa. Lähtöolettamuksena on myös, että ihminen on perusolemukseltaan utelias, tutkiva ja oppimishaluinen. Nämä perusvalmiudet jäävät usein kuitenkin taka-alalle, koska ihmisyhteisöjen kulttuuriset toimintatavat tukevat heikosti niiden kehittymistä täyteen kukoistukseensa. Jos ihmisyhteisöissä toimitaan dialogisesti ja asioita tutkien ja ihmetellen, silloin synnynnäiset valmiudet lähtevät muotoutumaan luonnollisena osana kasvuvuosien kehitystä.

Syvätehoiset oppimisprosessit

Dialogin osaaminen on keskeistä syvätehoisten oppimisprosessien rakentamisessa ja sellaisissa prosesseissa opiskellessa. Tällainen väite saattaa yllättää, mutta sitä voidaan perustella monin tavoin. Syvätehoisessa oppimisprosessissa oppijat tekevät töitä ja keskustelevat paljon yhdessä. Oppimisprosessi on oppijoille asteittain syvenevää ja vaikeutuvaa ongelmanratkaisua, jossa vertaisten tuki ja apu on välttämätöntä tietojen ja taitojen haltuun ottamisessa. Parhaimmillaan oppijoille mielekkäät, asteittain syvenevät ongelmat löydetään arjesta tai työstä dialogisen tiedustelemisen avulla, jolloin oppijat muotoilevat omat tutkimista ja tekemistä vaativat kysymyksensä itse. Toinen mahdollisuus rakentaa syvätehoinen oppimisprosessi on edetä tehtäväksi tai toimeksi annoin, jotka ovat muodoltaan riittävän avoimia, niin että oppijoilla on mahdollisuus edetä, yhdessä ja yksin, omien voimavarojensa ja kehitysvaiheensa mukaan. Myös avoimuus tehtäväksi antoihin saadaan aikaan dialogisen tiedustelemisen kautta. On huomattava, että avoimuus prosessissa tarkoittaa psykologista tilaa saada yhdessä keskustella, pohtia, ihmetellä, tutkia ja arvioida asioita. Oppijat työskentelevät erilaista oppimista vaativilla tasoilla; he tekevät asioita, joiden avulla muistaa, ymmärtää, oppii soveltamaan, oppii analysoimaan, oppii arvioimaan ja oppii luomaan asioista kokonaisuuksia. Näin oppijat rakentavat sisäisiä mallejaan sekä yksin että yhdessä. Tehtäväksi tai toimeksi annot oppimisprosessissa kuljettavat oppijoita syvätehoiseen tekemiseen, ja oppijat myös ymmärtävät tällaisen tekemisen idean ja hyödyn. "Dialogilla syvätehoa oppimiseen" -palvelu pyrkii kokonaisuudessaan tuomaan apua sellaisten prosessien rakentamiseen, joissa oppijat aidosti pohtivat ja tekevät yhdessä tavoitteellisia asioita.

Taustaa

Palvelun tausta ja teoreettinen pohja on rakentunut Helena Aarnion ja Jouni Enqvistin pitkäaikaisessa tutkimus- ja kehitystyössä, jota on tehty dialogisesta oppimisesta erilaisissa toimintaympäristöissä, erityisesti verkossa. Alla on viittauksena kaksi tekijöiden keskeistä teoreettisempaa tekstiä:

Aarnio,H., & Enqvist, J. (2002). DIANA-toimintamallin kehittäminen ja soveltaminen. Osa I (s. 9-272) teoksessa Aarnio, H., Enqvist, J. & Helenius, M. (toim.) Verkkopedagogiikan kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa ja työssäoppimisessa: DIANA-toimintamalli. Opetushallitus.

Enqvist, J. & Aarnio, H. (2004). Crucial Dialogic Actions in Co-constructive Knowledge Creation in Online Learning Environment. In L. Cantoni & C. McLoughlin (Eds.), Proceedings of ED-MEDIA 2004, World Conference on Educational Multimedia, Hypermedia & Telecommunications, June 21-26, 2004; Lugano, Switzerland (pp. 2576-2583). AACE.

Aarnio,H., & Enqvist, J. DIANA-sivusto. http://openetti.aokk.fi/diana

Dialogikohtaukset

#DialogikohtauksetYhteys yhteistyöhön ja oppimiseen
IDialogiin valmistava mielen tila 
1:Symmetrinen osallistuminenKaikkien näkökulmaa tarvitaan yhteistyössä
2:Aktiivinen osallistuminen ja siihen kannustaminen Kaikki mukaan ongelmanratkaisuun
3:Dialogiin sitoutuminenSinnikkyys auttaa yhdessä ajattelemisessa
4:Toisista välittäminenKaveria ei jätetä
5:Vastavuoroinen toiminta, luottaminenKultainen sääntö
6:Minäkeskeisyydestä luopuminenMinäkeskeisyys kuriin yhdessä tehdessä
7:Avoin, vilpitön ilmaiseminenKerrotaan olennaiset asiat
8:Itsen ja toisen kunnioittaminenKunnioittamisen kysymys ryhmässä
9:Toisen ajattelun arvostaminenSisältö on tärkein
10:Dialogin kannatteleminenYhteisen tekemisen kannatteleminen
11:Pidä yllä toivoa yhteisestä ymmärryksestäYhteisen ymmärryksen voi saavuttaa
IIDialogiin valmistava toimintaote 
12:Vuoron ottaminen ja antaminenVuoroin äänessä yhdessä tehdessä
13:Pysähtyminen ja keskittyminenOlen läsnä yhdessä ajattelemisessa
14:Sanatarkka vastaan ottaminen ja koodaaminen, kuunteluKuuntelemiseen valppautta ja tarkkuutta
15:Viipyminen toisen puheessaKaikkea ei ole vielä puhuttu
16:Omien lähtöolettamusten ja ennakkokäsitysten tiedostaminenLähtöolettamusten rooli yhdessä ajattelemisessa
17:Omien lähtöolettamusten ja ennakkokäsitysten syrjään vetämisen ja esiin tuomisen säätelyLähtöolettamukset syrjään tai esiin
18:Luulemisen ja kuvittelemisen välttäminenLuuleminen ja kuvitteleminen seis
19:Asioiden auki jättäminen tarvittaessaEi paketoida liian nopeasti
IIIDialogisen hetken synnyttäminen 
20:Oman, kehitteillä olevan ajattelun tietoinen hyväksyminenKehitteillä olo on sallittu
21:Oman, kehitteillä olevan ajattelun avaaminenKeskeneräisyys rohkeasti esiin
22:Kompakti ilmaiseminenKompakti, ytimekäs puhe
23:Oman puheenvuoron tietoinen rajaaminenEi puhuta yhdessä puheenvuorossa liikaa
24:Oman ajatuksenkulun perusteleminenPerusteluja tarvitaan yhdessä tekemisessä
25:"Positiivinen" ihmettely tutkivilla kysymyksilläLiisa ihmemaassa -tyylinen työskentely
26:Puhtaiden avoimien kysymysten muotoileminen, toisen ajattelun avaamisenaPalauteasian pulmallisuus yhteistyötilanteissa
27:Suora tiedusteleva kysyminen tiedonsaamistarkoituksessaTyökaluja yhteisiin nettitapaamisiin
28:Tiedusteleminen toisen koko aikaisemmasta puheenvuorostaLuulo ei ole tiedon väärtti
29:Tiedusteleminen perustelujen pyytämisenäKevyesti heitetty puhe roskiin
30:Tiedusteleminen johtopäätösten oikeellisuuden tarkistamisenaSynteesejä yhteisen ymmärryksen parantamiseksi
31:Tiedusteleminen persoonallisten merkityssisältöjen tarkistamisenaPalaute-sanan ymmärtämisestä
32:Suora tiedusteleminen tulkintojen tarkistamisenaReipas ja suora puhe mahdollisuutena
33:Kohdentunut jatkaminenLähtöolettamusten vankilassa
34:Sanatarkka jatkaminen edellisestä puheenvuorostaSyvätehoinen oppiminen
35:Sitominen aiempaan puheenvuoroonPuhumattomuuden ongelmia yhteistyötilanteissa
36:Vastaaminen tiedustelevaan kysymykseenTietää voi monella tavalla
37:Avainlausuman tunnistaminen ja poimintaYhteinen sävel tiimityössä
38:Avainlausuman avaaminenVertaisten apu lähellä
39:Tietyssä teemassa pysyminenItseä ei näe kunnolla
40:Teemasta toiseen hyppimisen välttäminenMitä me olemme ratkaisemassa
IVDialogissa rakennetaan kokonaiskuvaa 
41:Synteesin kutominenSynteesi jäsentää ja kirkastaa
42:Ajattelun tai toiminnan aukkokohtien paljastaminenYhdessä toimimisen aukkokohtien korjaamisesta
43:Uuden keskustelupolun avaaminenOppimisessa entistä syvemmälle
44:Uusien kysymysten tuottaminenSyvätehoa syntyy yhdessä
Sanasto

Ajattelun avaaminen Osallistuja kertoo senhetkistä ajatuksenkulkuaan toisille aidosti ja vilpittömästi. Osallistuja tuo ajatteluaan esiin myös sen vuoksi, että hän ymmärtää jokaisen puhutun sanan olevan "impulssia" muille osallistujien ajattelulle.
Aktiivinen osallistuminen Osallistuja haluaa olla mukana dialogissa ja tällöin hän tuo vapaaehtoisesti ja innokkaasti dialogiin ajatteluaan omina puheenvuoroinaan.
Arvostaminen Osallistujat tiedostavat ja näkevät toisten osallistujien ainutlaatuisuuden, jolloin kaikki osallistujat pystyvät toteutumaan täydesti dialogissa.
Asioiden auki jättäminen Asia voidaan tietoisesti jättää dialogissa elämään ilman lopullisen johtopäätöksen tai ratkaisun tekemistä. Toisin sanoen asian "paketoimista" voidaan tarpeen mukaan viivyttää, jos osallistujat havaitsevat asian käsittelyn olevan vielä kovasti kehitteillä ja kesken.
Avainlausuma, "kuumat sanat" Avainlausumat ("kuumat sanat") ovat sellaisia kohtia dialogiin osallistujan puheenvuorossa, joita joku muu dialogiin osallistuja pitää erityisen tärkeinä teeman etenemisen, lisäselventämisen ja -tarkentamisen sekä ymmärtämisen kannalta. Nämä avainlausumat ja kuumat sanat ovat dialogissa juuri niitä kohtia, joita yleensä kannattaa ja on tarpeellista avata ja tarkentaa lisää. Puheenvuoron avainlausumat ovat riippuvaisia tilanteesta, kertojasta ja puheen vastaanottajasta, siis ne ovat selkeästi subjektiivisia.
Avainlausuman avaaminen Avainlausuma sisältää mahdollisesti vastaanottajan kannalta sellaista informaatiota, joka lisäisi hänen ymmärrystään tarkasteltavasta asiasta tai toisen ajattelusta. Sen vuoksi vastaanottaja tiedustelee dialogissa avainlausumasta kertojalta lisää, esimerkiksi tekemällä avainlausumaan kohdistuvan avoimen kysymyksen.
Avainlausuman poimiminen Osallistuja ottaa sanatarkasti vastaan ja koodaa toisen puhetta. Hän havainnoi toisen puhetta ja huomaa siinä kohtia, joita on syytä avata lisää, jotta hän ymmärtäisi ja tietäisi toisen ajattelusta paremmin. Avainlausumien poimimiseen, niiden tunnistamiseen ja hoksaamiseen vaikuttaa vastaanottajan kokonaisymmärrys ko. asiasta.
Avoin ilmaiseminen Kun ilmaistaan avoimesti, silloin ei ole "ketunhäntää kainalossa". Osallistuja avaa ja jakaa kehitteillä olevaa ajatteluaan suoraan ja selkeästi.
Avoin kysymys Avoin kysymys alkaa kysymyssanalla (mitä, miten, mitä varten, jne.). Vastaajalla on täysi avoin kenttä edetä omassa vastauksessaan. Dialogissa avoimella kysymyksellä tavoitellaan mahdollisimman "puhdasta" lähtökohtaa, eli tilannetta, jossa kysyjä ei pyri millään tavalla ohjailemaan vastauksen antamista.
Dialogi Dialogilla tarkoitetaan (oppimisen palveluksessa) tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista ja perehtymistä johonkin asiaan tai toimintaan. Dialogi tulee sanoista dia (kautta; lävitse) ja logos (sanat; puhe; sanojen merkitys). Monologi, jossa lähinnä oma puhe ja ajattelu ovat tärkeitä, on dialogin vastakohta.
Dialogin kannatteleminen Dialogiin osallistujat tukevat ja pitävät dialogia yllä erilaisin toimintatavoin, niin että dialogi jatkuu ja pysyy "hengissä", vaikka eteen tulee vaikeita ja hankaliakin hetkiä.
Dialoginen kenttä Dialogisella kentällä tarkoitetaan tietynlaista henkistä vuorovaikutustilaa, johon ihmisillä on mahdollisuus tuoda omaa ajatteluaan tutkittavaksi. Dialoginen kenttä voi parhaimmillaan alkaa muovautua ja rakentua jopa dialogiseksi säiliöksi.
Dialoginen oppiminen Dialoginen oppiminen tarkoittaa yhdessä ajattelemista ja tekemistä yhteisen tavoitteen suunnassa. Dialogisesta oppimisesta voidaan myös nähdä dialogisena tiedonluomisena.
Dialoginen säiliö Dialogisella säiliöllä tarkoitetaan oloja, joissa hedelmällinen vuorovaikutus on mahdollista. Nämä olot tarkoittavat ikään kuin säiliötä, jossa toteutuu syvällinen ja muutoksiin johtava kuunteleminen. Säiliössä ihmiset voivat toimia ja esittää kiivaitakin näkemyksiä turvallisesti ja luottavaisina.
Dialogiset toimintatavat Dialogiset toimintatavat ovat konkreettisia menettelytapoja, joiden avulla saa syntymään dialogisen hetken (esimerkiksi tiedusteleminen, sanatarkka vastaan ottaminen, kohdentunut jatkaminen ja avainlausumien poimiminen).
Fasilitointi Fasilitoinnilla tarkoitetaan toisen toiminnan auttamista, tukemista ja helpottamista erilaisin keinoin.
Hätiköidyt tulkinnat Osallistuja luulee ja kuvittelee toisen ajattelusta ja toiminnasta liian nopeasti ja vähäisellä informaatiolla asioita, jotka eivät ole perusteltuja. Tämä on dialogin yksi pahimmista sudenkuopista.
Kehitteillä oleva ajattelu Osallistuja tiedostaa, että oma ajattelu on koko ajan dynaamisesti muuttuvaa ja kehittyvää, jolloin ns. "lopullisia totuuksia" ei juurikaan ole hallussa. Näin ollen hän on myös valmiimpi tuomaan omaa ajatteluaan koeteltavaksi ja tutkittavaksi.
Kohdentunut jatkaminen Osallistuja ottaa vastaan ja koodaa sanatarkasti toisen/toisten puheen ja jatkaa sitten toisen puheessa esille tulleesta asiasta, ja sitoo sen riittävän tiukasti edellisiin puheenvuoroihin omalla ajattelullaan.
Kompakti ilmaiseminen Osallistuja ilmaisee omaa ajatteluaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Hän välttää jaarittelua ja niin sanottuja tyhjiä sanoja.
Koodaaminen "mielen tauluun" Ihminen havainnoi informaatiota niin tarkasti, että se "piirtyy" vastaanottajan aivoihin kohta kohdalta sellaisena kuin se on esitetty. Oleellista on se, että keskittynyt tarkkaavaisuus suunnataan kohdentuneesti siihen esitettyyn informaatioon, on se sitten puhetta tai tekstiä.
Kunnioittaminen Jokaisella ihmisellä on samanlainen ihmisarvo, joka tarkoittaa, että jokaisella on oikeus omanlaiseen ajatteluun. Dialogissa se tarkoittaa, että jokainen voi kertoa omaa ajatteluaan tasavertaisena muiden kanssa. Kun kunnioittaa itseään, pystyy automaattisesti kunnioittamaan muita.
Kuunteleminen Osallistuja pysähtyy ja keskittyy toisen puheenvuoroon ja silloin vaientaa oman sisäisen hälinän. Hän ottaa puheenvuoron sisältämän informaation sanatarkasti vastaan ja hyväksyy sen toisen kertomana asiana. Kuunteleminen edellyttää mielen sisäistä hiljaisuutta.
Luottaminen Luottamus dialogissa on sitä, että osallistuja tuntee olonsa riittävän turvalliseksi, jotta hän uskaltaa avata ja ilmaista kehitteillä olevaa (keskeneräistä) ajatteluaan ja ymmärrystään siitä asiasta, josta ryhmässä ollaan puhumassa.
Lähtöolettamusten esiin tuomisen sääteleminen Osallistuja viivyttää omien olettamustensa ja ennakkoaavistelujensa esiin tuomista ja katsoo, missä kohtaa asioiden työstämisessä niitä on tarkoituksenmukaista tuoda tutkittavaksi ja kyseenalaistettavaksi.
Lähtöolettamusten tiedostaminen Jokaisella on alkujaan tiettyjä käsityksiä (oletuksia ja/tai ennakkoaavisteluja) keskusteltavista asioista. Osallistuja havaitsee ja tunnistaa nämä omat käsityksensä, jotka voivat perustua luuloihin tai tietämiseen. Samalla hän tekee omaan mieleensä tilaa erilaisille näkökulmille.
Metakognitiivinen tieto ja taito Metakognitiivinen tieto on omasta tietämisestään ja oppimisestaan tietämistä. Metakognitiiviset taidot tarkoittavat oppimaan oppimisen taitoja, jolla omaa toimintaansa voi valvoa ja säädellä.
Minäkeskeisyys dialogissa Minäkeskeinen osallistuja puhuu paljon muista piittaamatta, ei ota huomioon muiden näkökulmia ja toimii muista välittämättä.
Palaute Yhdessä oppimisen tilanteessa (ulkoapäin tulevalla) palautteella tarkoitetaan kaikkea sitä tietoa, jota ihminen saa muilta omasta toiminnastaan. Palaute kertoo, missä kehityksen vaiheessa sen saaja on ja miten hänen pitäisi toimintaansa parantaa. Palaute on tarkoitettu tutkittavaksi eikä suoraan uskottavaksi.
"Positiivinen" ihmettely Osallistuja esittää kysymyksen, jonka tarkoituksena on avata yhdessä työstettävää asiaa keskustelulle. Olennaista on, että asian työstämistä autetaan kysymysten avulla, eli näin saadaan jatkumaan ongelmanratkaisun kannalta tärkeä tutkiva ja utelias ote.
Puheenvuoron rajaaminen Osallistuja kertoo kerrallaan vain tietyn verran työstämisen kohteena olevasta asiasta, koska hän ei halua kahlita, "tyhjentää" tai tappaa keskustelua omalla näkökulmallaan.
Pysähtyminen ja keskittyminen Liittyy erityisesti kuuntelemiseen ja tiedon vastaanottamiseen. Osallistuja vaientaa tietoisesti oman mielen "sisäisen hälinän" lopettamalla kaiken muun ajattelun ja pohdinnan, paitsi sen joka liittyy tulevan puheenvuoron vastaanottamiseen ja kuunteluun. Siis tarkkaavaisuus kohdistuu suoraan ja vain siihen mitä toinen sanoo.
Sanatarkka jatkaminen Osallistuja aloittaa oman puheenvuoronsa tarkasti toisen käyttämistä sanoista tai käsitteistä ja laajentaa tai syventää sen jälkeen asiaa itse omassa puheenvuorossaan lisää.
Sanatarkka vastaanottaminen Osallistuja ottaa toisen puheen sana sanalta vastaan, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään pois ottamatta. Toisin sanoen kuuntelija "koodaa" puheenvuoron mieleensä niin tarkasti, että pystyisi periaatteessa toistamaan sen sana sanalta.
Sitominen Kun osallistuja sitoo puheenvuoronsa dialogissa, se tarkoittaa sitä, että hän palaa puheenvuorossaan johonkin dialogissa aiemmin esitettyyn asiaan, josta hän haluaa jatkaa ja johon hän kytkee oman puheenvuoronsa ja jatkoajattelunsa.
Sitoutuminen dialogiin Osallistuja ottaa dialogin vakavasti ja tosissaan, eikä luovuta vaikeissakaan tilanteissa helposti, vaan jatkaa "sinnikkäästi" asian työstämistä.
Suljettu kysymys Suljetun kysymyksen rakenne on sellainen, että vastaus on rajattu joihinkin tiettyihin vaihtoehtoihin. Voi olla ns. ko- kö-kysymyksiä, jolloin vastauksena on mahdollista antaa vain "kyllä" tai "ei". Voi myös olla ns. monivalintakysymyksiä, jolloin valitaan vastaukseksi jokin vaihtoehto. Arkipäivän keskustelussa suljetut kysymykset yleensä sisältävät vahvasti kysyjän omia ehdotuksia ja johdatteluja, kysymykset eivät ole "puhtaita". Dialogissa pyritään vaihtamaan suljetut kysymykset avoimiksi aina, mikäli se mahdollista.
Symmetrinen osallistuminen Jokainen osallistuja tuo dialogiin suunnilleen yhtä monta puheenvuoroa, ja jokaisen puheenvuorot ovat suunnilleen samanmittaisia.
Synteesi Synteesi on kokonaiskuva dialogiin osallistujien senhetkisestä ajattelusta.
Synteesin kutominen Osallistujat tekevät dialogissa esiin tulleesta ajattelusta ja sen mukaisesta toiminnasta yhteenvetoa, kokonaiskuvaa. Keskustelussa luodaan välisynteesejä, joista sitten rakennetaan ryhmässä loppusynteesi.
Syväsuuntautunut oppiminen Syväsuuntautuneella oppimisella tarkoitetaan sitä, että oppija yrittää ymmärtää asioita, ilmiöitä ja periaatteita pintaa syvemmältä. Hän osaa silloin myös yhdistää asioita loogisiksi kokonaisuuksiksi ja soveltaa oppimaansa käytännössä. Syväsuuntautuneen oppimisen vastakohta on pintasuuntautunut oppiminen.
Syvätehoinen oppiminen Syvätehoisella oppimisella tarkoitetaan sitä, että oppijat yrittävät ymmärtää asia-alueeseen kuuluvaa ajattelua, ilmiöitä ja periaatteita, joista he pyrkivät luomaan loogisen kokonaisuuden. Syvätehoinen oppiminen tarkoittaa myös, että oppijat koettavat soveltaa oppimiaan asioita käytäntöön. Yhdessä ajatteleminen säästää aikaa ja vie asioiden ymmärtämistä ja osaamista uudelle tasolle.
Teemassa pysyminen Osallistujat seuraavat dialogissa valppaasti, että työstämisen kohteina olevissa asioissa viivytään ja niitä käsitellään riittävästi. Tämä tarkoittaa, että osallistujien mielestä asiaa on käsitelty sen hetkisen tilanteen tai tavoitteen mukaan tarpeeksi. Teemassa pysyminen perustuu kohdentuneeseen jatkamiseen ja usein toistuvaan sitomiseen.
Tiedusteleminen Dialogissa avataan ajattelua tiedustelemalla, jolloin osallistujat tekevät toisilleen (avoimia) kysymyksiä. Ajattelua avaavat kysymykset saavat toisen aidosti pohtimaan ja kertomaan asioista omalla ainutkertaisella tavallaan, mikä on keskeistä dialogin rakentumisen kannalta.
Tiedustelemisen kohteita Osallistujat voivat tiedustella toisiltaan muun muassa faktatietoja, arvoihin ja uskomuksiin liittyviä asioita, käsityksiä, kokemuksia, tuntemuksia, toimintaan liittyviä asioita ja ihmisen ominaisuuksiin liittyviä asioita.
Tiedusteluun vastaaminen Osallistuja vastaa dialogissa tehtyihin kysymyksiin aidosti ja vilpittömästi ja avaa omaa ajatteluaan toisille. Hän vastaa tiedusteluun myös silloin kun hän tietää ajattelunsa olevan vasta kehitteillä.
Tietoinen toiminta Ihmisen toiminta on sekä tietoista että tiedostamatonta. Kun ihminen tekee jonkin asian tietoisesti, silloin hän keskittyy, kiinnittää tarkkaavaisuutensa kohdentuneesti tähän asiaan ja tekee siitä havaintoja. Ihminen osaa silloin myös selittää ja kuvata omaa toimintaansa ääneen.
Toisen ymmärtäminen dialogissa Dialogissa tavoitellaan toisen ajattelun ja puheen todellista ymmärtämistä; eli sen ymmärtämistä, mitä toinen todellakin puheellaan tai ajattelullaan tarkoittaa. Syvässä mielessä kyse on inhimillisen ymmärryksen tavoittelemisesta.
Toivo yhteisestä ymmärryksestä Osallistujilla on hyvä tahto toisiaan kohtaan, ja se kannustaa antamaan dialogille aikaa onnistua. Ihminen tavoittelee ja haluaa pohjimmiltaan yhteistä ymmärrystä.
Tulkintojen tarkistaminen Osallistuja kertoo dialogissa toiselle johtopäätöksensä eli tulkintansa tuon toisen kertomasta ajattelusta ja toiminnasta. Sen jälkeen hän kysyy tulkintansa oikeellisuutta toiselta ja samalla hän varmistaa, että hän on ymmärtänyt oikein toisen kerronnan.
Vastavuoroisuus Osallistujien kesken vallitsee keskinäinen kunnioitus ja huolenpito. He toimivat ns. kultaisen säännön mukaan; eli he tekevät toisilleen, niin kuin toivovat itselleen tehtävän. "Kaveria ei jätetä!"
Viipyminen Osallistuja antaa omassa ajattelussaan tilaa toisen esiin tuomalle ajattelulle ja pohtii sitä hetken. Näin toisen ajattelu otetaan "lukuun" dialogin edetessä.
Vilpitön ilmaiseminen Osallistujalla on dialogissa hyvää tarkoittava lähtökohta. Hän ilmaisee asioita mahdollisimman aidosti ja puhtaasti.
Virtaus Virtauksesta puhutaan silloin kun ajattelussa ja tekemisessä on vahva positiivinen lataus, ihminen on täysin keskittynyt siihen mitä hän tekee. Tällöin hän on sulkenut kaiken ulkopuolisen asiaankuulumattoman pois mielestään. Innostuneisuus, spontaani ilon ja riemun tunne on virtauksessa eli flow-kokemuksessa keskeistä.
Vuoron antaminen Dialogissa jokaisella on tasavertaisuusidean mukaisesti saman verran keskustelutilaa. Tällöin oma puheenvuoro rajoitetaan sopivaksi, jolloin tietoisesti annetaan tilaa muille osallistujille ja vetäydytään vuorollaan kuuntelijan rooliin.
Vuoron ottaminen Dialogissa jokaisella on tasavertaisuusidean mukaisesti saman verran keskustelutilaa ja jokaisella on oikeus ja arvo olla mukana yhtä painokkaasti. Jokainen tulee tietoisesti ja oma-aloitteisesti mukaan ja ottaa aika ajoin itselleen vuoron.
Välittäminen Jos dialogissa osallistuja välittää (care) muista, niin silloin hän haluaa ihmisystävällisesti vaikuttaa omalla toiminnallaan myös muiden osallistumiseen, oppimiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Yhteinen ymmärrys Yhteisellä ymmärryksellä tarkoitetaan sitä, että ihmiset ovat selvillä, tietävät toinen toistensa ajattelusta, eli he ymmärtävät miten toinen sen yhteisen asian ajattelee. Se on siten eri asia kuin yhtä mieltä oleminen eli yhteisymmärrys (konsensus).
Tekijät

Tämä web-palvelu rakennettiin Hämeen ammattikorkeakoulun rahoittamana projektina.

Tekijäryhmä

Helena Aarnio, yliopettaja, fil. toht., HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Jouni Enqvist, yliopettaja, fil. toht., HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Tommi Sukuvaara, tutkijayliopettaja, tekn. lis., HAMK, Teknologiateollisuuden KT-keskus

Mikko Kekki, insinööri (AMK), HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Matti Kokkonen, kuvataiteilija, HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Äänitys

Erkki Kivistö, teknikko, HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Musiikki

Jouni Enqvist

Dialogikohtausten äänet

Kaarin Allenius (Anna)

Sari Soini (Emma)

Jaakko Helander (Timo)

Jouni Enqvist (Joel)

Helena Aarnio (Ohjaaja).

Copyright © 2007-2010 H. Aarnio, J. Enqvist, M. Kekki, M. Kokkonen, T. Sukuvaara, HAMK